imageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimage

POPULAATIO



Kääpiöpinserin rekisteröintimäärät ovat vakiintuneet 2000-luvun alun suuren kasvun jälkeen. Vaikka potentiaalisten jalostuskoirien lukumäärä on viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt huomattavasti, valitsevat kasvattajat silti jalostukseen usein samoista linjoista peräisin olevia koiria.

REKISTERÖINNIT



Kääpiöpinserin suosio kasvoi 2000-luvun alussa erittäin nopeasti, sisältäen huomattavan piikin vuonna 2009, jolloin rekisteröitiin 739 kääpiöpinseriä. Rekisteröinnit ovat kuitenkin tästä tasaisesti laskeneet ja vakiintuneet nyt noin 500 molemmin puolin. Vuonna 2014 rekisteröitiin vähiten kääpiöpinsereitä (356) sitten vuoden 2002.

SUKUSIITOSPROSENTIN KEHITYS



Kääpiöpinsereillä sukusiitosprosentin keskiarvo on laskenut huippuvuodesta (1995) selvästi, vakiintuen 2000 -luvun alussa noin 3,5%:n, mutta lähteneen tämän jälkeen jälleen pieneen nousuun. Vuonna 2014 sukusiitosprosentin keskiarvo oli 4,52%.

Yksittäisen pentueen kohdalla suosituksena on, että 5 sukupolven sukusiitosprosentti on enintään 6,25%. Ehdoton yläraja yhdistelmän sukusiitosprosentille on 15%.



Sukusiitosprosentin vaihteluväli on vuosina 2001–2014 ollut 0 - 41,7 %. Suurimmassa osassa yhdistelmiä sukusiitosprosentti on pysynyt alle 6,25 % eli alle serkusparituksen rajan. Huolestuttavaa on kuitenkin, että serkusparituksen rajan ylittäviä yhdistelmiä on suhteessa melko paljon.
Rodun monimuotoisuuden kannalta koko rodun sukusiitosaste ja sen kasvunopeus ovat paljon tärkeämpiä kuin yksittäisten sukusiitosyhdistelmien vaikutus. Yksittäiset sukusiitetyt pentueet eivät korota rodun sukusiitosastetta pitkällä aikavälillä niin paljon kuin koko rodun sukulaistuminen harvojen koirien jalostuskäytön ja yksittäisten jalostusyksilöiden ylikäytön seurauksena. Todennäköisyys pentujen erilaisille kasvuun ja immuniteettiin liittyville ongelmille on tietenkin suurempi lähisukulaisyhdistelmissä verrattuna vähemmän sukua toisilleen olevien koirien pentueisiin.2

POPULAATION RAKENNE

Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Kun tehollista kokoa arvioidaan jalostuskoirien lukumääristä tai rekisteriaineistojen sukutauluista, laskelmat tehdään aina sukupolvea kohden. Kääpiöpinserillä sukupolviväliksi on määritelty neljä vuotta. Sukupolvien välinen aika on se ikä, jossa rodun koirat keskimäärin saavat jälkeläisiä. Nyrkkisääntönä on, että tehollinen koko on enintään neljä kertaa tänä aikana jalostukseen käytettyjen, eri sukuisten urosten lukumäärä.



Tehollinen populaatio on noussut tasaisesti vuodesta 1995 vuoteen 2009. Tämän jälkeen se on lähtenyt tasaiseen laskuun, mutta notkahtanut selvästi alaspäin muutaman viime vuoden aikana.

Tehollisen populaation ns. maksimi olisi silloin, kun jokainen jalostuskoira saisi sukupolven aikana ainoastaan yhden pentueen, esim. vuosina 2011-2014 syntyi 458 pentuetta. Jos jokaisella näistä olisi ollut eri vanhemmat, eli jokainen jalostuskoira olisi tehnyt vain yhden pentueen, olisi tehollinen koko ollut tänä aikana 2 x 458 = 916.



Isä-emä-suhteen ideaaliluku on 1, jolloin jalostukseen käytetään yhtä paljon uroksia ja narttuja ja tällöin perinnöllinen vaihtelu säilyy tehokkaammin. Kääpiöpinsereillä isät/emät -suhde oli sukupolven 1995-1998 aikana 0,66, minkä jälkeen se on laskenut 0,55 ja siitä edelleen 0,53. Ottaen huomioon kääpiöpinserin koko populaation, isä-emä-suhde voisi rodullamme olla selvästi korkeampi. Edelleen käytetään jalostusuroksia hyvin vähän suhteessa jalostusnarttujen määrään.



Jalostuskoirien määrää voitaisiin nostaa reilusti. Pitkällä aikavälillä noin 75% nartuista ja 85% uroksista jää kokonaan jalostuksen ulkopuolelle.



LÄHTEET

1. Suomen Kääpiöpinserit ry, Jalostuksen tavoiteohjelma 2013 -2017
2. Katariina Mäki (2007) Vain monimuotoinen koirarotu selviää. http://www.katariinamaki.com/artikkelit/monimuotoinen.htm