imageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimage

ROTUESITTELY



Saksassa alettiin jalostaa pinsereitä ja snautsereita nykyiseen muotoonsa 1870-luvun lopulla. Tällöin syntyi pinserien pentueissa kääpiökokoisia yksilöitä, joita kuitenkin pidettiin liian pieninä tehokkaiksi rottakoiriksi ja siksi ne yleensä lopetettiin. Eloon jätetyt yksilöt osoittautuivat kuitenkin terveiksi ja lisääntymiskelpoisiksi ja vähitellen huomattiin, että ne olivat paitsi erittäin elinvoimaisia myös vilkkaita ja hauskoja seurakoiria. Alunperin rodussa on ollut useita värimuunnoksia, mutta niistä on ajan kuluessa kehitetty nykyinen saksanhirvenpunaisesta punaruskeaan ja tummanpunaruskeaan oleva yksivärinen sekä musta ruskein värimerkein oleva koira. Yksityiskohtainen rotumääritelmä julkaistiin Saksassa vuonna 1906 ja nykyään rotu onkin suosittu ympäri maailmaa.


Suomeen rotu on tullut jo 1920-luvulla, mutta varsinainen kasvatus on alkanut vasta 1950-luvulla. Kääpiöpinsereitä rekisteröidään vuosittain noin 500. Vuonna 2006 tehtiin rekisteröintiennätys 656 kääpiöpinseriä. Rotu on nykyään lähinnä seurakoira, mutta aktiivisuutensa vuoksi kiinnostus toko- ja etenkin agilityharrastusta kohtaan on lisääntynyt rodun harrastajien parissa. Oma rotukerho kääpiöpinsereille, Suomen Kääpiöpinserit ry, on perustettu vuonna 1997.

Olemus ja luonne
Kääpiöpinseri on eloisa, valpas, temperamenttinen ja itsevarma, ei arka, hermostunut, flegmaattinen tai aggressiivinen. Se on perinteisesti seurakoira, mutta aktiivisena koirana siitä saa helposti myös monipuolisen harrastuskoiran, vilkkaus ei kuitenkaan tee siitä kaikkein helpointa koulutettavaa. Pienestä koostaan huolimatta kääpiöpinseri ei ole mikään sylikoira, vaan on mieluumminkin aktiivinen ja reipas lähes väsymätön aktiivisen ihmisen toimelias seuralainen. Kääpiöpinseri ei myöskään kaihda isojakaan koiria kavereinaan, kunhan se saa pienestä pitäen tavata myös kookkaampia lajitovereitaan.

Kääpiöpinserillä löytyy myös luonnetta puolustaa itseään, isäntäänsä ja reviiriään ja tarkkaavaisuutensa puolesta se sopii "vahtikoiraksikin". Kääpiöpinseri on pienennös (25-30cm) pinseristä ilman kääpiömäistä olemusta. Kääpiöpinseri on rakenteeltaan elegantti ja neliömäinen. Pitkänomaisessa voimakkaassa päässä on suhteellisen korkealle kiinnittyneet joko luonnonpystyt tai lupat korvat. Niskakyhmy ja niskakaari ovat selvät, kaula jalo ja riittävän pitkä, eturinta on hyvin kehittynyt, rintakehä kohtuullisen leveä, poikkileikkaukseltaan soikea ja oikein kaartuneena kyynärpäihin ulottuva. Selkä on lyhyt, kevyesti laskeutuva, säkäosa voimakas, lanne lyhyt ja lantio kevyesti pyöristyvä. Syvä rintakehä ja lyhyt lanne antavat vaikutelman tiiviistä koirasta. Kääpiöpinseri on ravaaja ja sen liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat hyvällä askelpituudella.

Terveys
Kääpiöpinseri on edelleen keskimääräistä terveempi ja pitkäikäinen rotu. Vuodesta 1990 lähtien on tutkittu silmiä ja tehty polvitarkastuksia. Silmien osalta on löydetty joitakin perinnöllisiksi todettuja sairauksia (mm. kaihia) ja polvitarkastuksissa on ilmennyt joillakin yksilöillä patellaluksaatiota (polvilumpion sijoiltaanmenoa). Kääpiöpinsereissä on todettu jonkin verran myös epilepsiaa.

Kääpiöpinserit ovat mukana Helsingin Yliopiston koirien geenitutkimuksessa jota vetää professori Hannes Lohi. Lisätietoja: www.koirangeenit.fi

Teksti: Satu Tupeli-Kokkonen / Suomen Kääpiöpinserit ry