imageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimage

VARVASANOMALIA

Useilla koiraroduilla tavataan varvasanomaliaa, jossa yleensä eturaajan tai -raajojen uloimmat varpaat surkastuvat nuorella iällä. Kyseessä epäillään olevan varpaan verenkierron häiriö, joka aiheuttaa varpaan surkastumisen pennun kasvaessa. Surkastunut varvas on muita lyhyempi ja sen antura ei välttämättä osu lainkaan maahan koiran seisoessa, jolloin kynsi pääsee kasvamaan pidemmäksi. Anomaliaa voi esiintyä myös takaraajoissa ja muissa kuin uloimmissa varpaissa.

Varvasanomalia todetaan usein noin 3-6 kuukauden iässä, joissain tapauksissa sen voi havaita jo aiemmin. Vakavuusasteesta riippuen anomalia voi altistaa myöhemmällä iällä nivelrikolle. Koira joutuu jakamaan painon terveille varpaille, jolloin tassu saattaa kääntyä virheasentoon ja samalla jalan liikerata voi muuttua. Tämän seurauksena terveille varpaille ja myöhemmin kenties muihin niveliin sekä selkärankaan voi kohdistua vääränlaista rasitusta.

Varvasanomalia on todennäköisesti perinnöllinen. Periytymistapa ei ole tiedossa.

Suositus: Koiraa, jolla on varvasanomalia, ei tulisi käyttää jalostukseen.

 

Artikkeli Hilkka Salohallan luennosta yhdistyksen kevätkokouksessa 2015.