imageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimage

TERVEYS

 


Epilepsia tilanteen kartoittaminen
Suomen Kääpiöpinserit ry kartoittaa epilepsian levinneisyyttä rodussamme. Jos kääpiöpinserillesi on tehty sairaudesta diagnoosi, niin ilmoittauduthan jalostustoimikunnalle sähköpostitse: jalostus(at)skpin.com. Kiitos!


Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma eli PEVISA
Suomen Kääpiöpinserit ry on ollut 1.1.2008 alkaen mukana Suomen Kennelliitto ry:n PEVISA-ohjelmassa. Pentueen molemmilla vanhemmilla tulee olla voimassaoleva, alle 24 kk vanha silmätarkastustulos seuraavin erityisehdoin: koiran, jolla on todettu HC, PRA, linssiluksaatio, tai PHTVL/PHPV aste 2-6, jälkeläisiä ei rekisteröidä. Pentueen molemmilla vanhemmilla tulee olla voimassaoleva, yli 12 kk iässä annettu polvitarkastustulos seuraavin erityisehdoin: koiran, jolla on todettu patellaluksaatio aste 2-4, jälkeläisiä ei rekisteröidä. Nartun tulee astutushetkellä olla täyttänyt  18kk. Pevisa-ohjelma on voimassa 1.1.2018 - 31.12.2022.


Geenitutkimus
Suomen Kääpiöpinserit ry on edelleen mukana Hannes Lohen geenitutkimustyöryhmän kääpiöpinserien geenitutkimuksessa (epilepsia/katarakta). Lohen ryhmä ei enää kaipaa näytteitä kaikista koirista, mutta sairaiden sekä vanhempien (yli 6 tai 7 vuotta) terveiden koirien näytteet ovat edelleen tervetulleita. Yhteystiedot, lisätiedot ja ohjeet löytyvät geenitutkimuksen kotisivuilta: www.koirangeenit.fi


 

 

LUONNE

 

Kääpiöpinseri on viime aikoina kasvattanut suosiotaan monipuolisena seurakoirana, sillä se on pienen kokonsa ja lyhyen turkkinsa ansiosta helppohoitoinen kotikoira ja rodun liikunnallisuus ja aktiivisuus tekevät siitä energisen harrastuskaverin. Rodun luonteen kehittäminen toivottuun suuntaan saattaa olla jalostuksen suurimpia haasteita, sillä rodun entisen ja nykyisen käyttötarkoituksen asettamat luonnevaatimukset ovat joiltakin osin ristiriidassa keskenään. Rodun kannan luonneominaisuuksien tulisikin vastata enenevissä määrin nyky-yhteiskunnan perhe- ja harrastuskoiralle asetettavia vaatimuksia.

 

Rotumääritelmän mukaan kääpiöpinserin eloisuus, temperamentikkuus, itsevarmuus ja luonteen tasaisuus tekevät siitä miellyttävän koti- ja seurakoiran. Hylkääviä virheitä ovat arkuus, aggressiivisuus, vihaisuus, liika epäluuloisuus tai hermostuneisuus. Vanhassa, ennen vuotta 2000 käytössä olleessa rotumääritelmässä kääpiöpinserin on luonnehdittu olevan "valpas, pienestä koostaan huolimatta erinomainen vahti".

 

Koiran saamat kokemukset ja kasvatus vaikuttavat siihen millainen koira pennusta kehittyy. Kääpiöpinseri vaatii vähintään tapakasvatuksen, sosiaalistamista ja aktiviteetteja ollakseen yhteiskuntakelpoinen ja miellyttävä koti- ja seurakoira. Kääpiöpinsereiden luonteesta kertominen rodusta kiinnostuneille ja sopivan kodin valinta kullekin pennulle on tärkeää, jotta mahdollisia ongelmia pystytään ennaltaehkäisemään. Luonneominaisuuksien osittaisen periytymisen vuoksi jalostukseen valittavien koirien tulisi vastata kääpiöpinsereiden luonteelle ja käytölle asetettua vaatimuksia.

 

Lähde: Jalostuksen tavoiteohjelma 2018-2022

Kääpiöpinserin luonneprofiili [pdf, 91 kb]
Luonnetestatut kääpiöpinserit 1992-2015 [pdf, 109 kb]
Yhteenveto luonnetestatuistakääpiöpinsereistä 1992-2014 [pdf, 597 kb]




POPULAATIO



Kääpiöpinserin rekisteröintimäärät ovat vakiintuneet 2000-luvun alun suuren kasvun jälkeen. Vaikka potentiaalisten jalostuskoirien lukumäärä on viimeisen vuosikymmenen aikana lisääntynyt huomattavasti, valitsevat kasvattajat silti jalostukseen usein samoista linjoista peräisin olevia koiria.

REKISTERÖINNIT



Kääpiöpinserin suosio kasvoi 2000-luvun alussa erittäin nopeasti, sisältäen huomattavan piikin vuonna 2009, jolloin rekisteröitiin 739 kääpiöpinseriä. Rekisteröinnit ovat kuitenkin tästä tasaisesti laskeneet ja vakiintuneet nyt noin 500 molemmin puolin. Vuonna 2014 rekisteröitiin vähiten kääpiöpinsereitä (356) sitten vuoden 2002.

SUKUSIITOSPROSENTIN KEHITYS



Kääpiöpinsereillä sukusiitosprosentin keskiarvo on laskenut huippuvuodesta (1995) selvästi, vakiintuen 2000 -luvun alussa noin 3,5%:n, mutta lähteneen tämän jälkeen jälleen pieneen nousuun. Vuonna 2014 sukusiitosprosentin keskiarvo oli 4,52%.

Yksittäisen pentueen kohdalla suosituksena on, että 5 sukupolven sukusiitosprosentti on enintään 6,25%. Ehdoton yläraja yhdistelmän sukusiitosprosentille on 15%.



Sukusiitosprosentin vaihteluväli on vuosina 2001–2014 ollut 0 - 41,7 %. Suurimmassa osassa yhdistelmiä sukusiitosprosentti on pysynyt alle 6,25 % eli alle serkusparituksen rajan. Huolestuttavaa on kuitenkin, että serkusparituksen rajan ylittäviä yhdistelmiä on suhteessa melko paljon.
Rodun monimuotoisuuden kannalta koko rodun sukusiitosaste ja sen kasvunopeus ovat paljon tärkeämpiä kuin yksittäisten sukusiitosyhdistelmien vaikutus. Yksittäiset sukusiitetyt pentueet eivät korota rodun sukusiitosastetta pitkällä aikavälillä niin paljon kuin koko rodun sukulaistuminen harvojen koirien jalostuskäytön ja yksittäisten jalostusyksilöiden ylikäytön seurauksena. Todennäköisyys pentujen erilaisille kasvuun ja immuniteettiin liittyville ongelmille on tietenkin suurempi lähisukulaisyhdistelmissä verrattuna vähemmän sukua toisilleen olevien koirien pentueisiin.2

POPULAATION RAKENNE

Tehollinen populaatiokoko on laskennallinen arvio rodun perinnöllisestä monimuotoisuudesta. Kun tehollista kokoa arvioidaan jalostuskoirien lukumääristä tai rekisteriaineistojen sukutauluista, laskelmat tehdään aina sukupolvea kohden. Kääpiöpinserillä sukupolviväliksi on määritelty neljä vuotta. Sukupolvien välinen aika on se ikä, jossa rodun koirat keskimäärin saavat jälkeläisiä. Nyrkkisääntönä on, että tehollinen koko on enintään neljä kertaa tänä aikana jalostukseen käytettyjen, eri sukuisten urosten lukumäärä.



Tehollinen populaatio on noussut tasaisesti vuodesta 1995 vuoteen 2009. Tämän jälkeen se on lähtenyt tasaiseen laskuun, mutta notkahtanut selvästi alaspäin muutaman viime vuoden aikana.

Tehollisen populaation ns. maksimi olisi silloin, kun jokainen jalostuskoira saisi sukupolven aikana ainoastaan yhden pentueen, esim. vuosina 2011-2014 syntyi 458 pentuetta. Jos jokaisella näistä olisi ollut eri vanhemmat, eli jokainen jalostuskoira olisi tehnyt vain yhden pentueen, olisi tehollinen koko ollut tänä aikana 2 x 458 = 916.



Isä-emä-suhteen ideaaliluku on 1, jolloin jalostukseen käytetään yhtä paljon uroksia ja narttuja ja tällöin perinnöllinen vaihtelu säilyy tehokkaammin. Kääpiöpinsereillä isät/emät -suhde oli sukupolven 1995-1998 aikana 0,66, minkä jälkeen se on laskenut 0,55 ja siitä edelleen 0,53. Ottaen huomioon kääpiöpinserin koko populaation, isä-emä-suhde voisi rodullamme olla selvästi korkeampi. Edelleen käytetään jalostusuroksia hyvin vähän suhteessa jalostusnarttujen määrään.



Jalostuskoirien määrää voitaisiin nostaa reilusti. Pitkällä aikavälillä noin 75% nartuista ja 85% uroksista jää kokonaan jalostuksen ulkopuolelle.



LÄHTEET

1. Suomen Kääpiöpinserit ry, Jalostuksen tavoiteohjelma 2013 -2017
2. Katariina Mäki (2007) Vain monimuotoinen koirarotu selviää. http://www.katariinamaki.com/artikkelit/monimuotoinen.htm





ROTUMÄÄRITELMÄ



Alkuperämaa: Saksa
Ryhmä: 2
FCI:n numero: 185

KÄYTTÖTARKOITUS: Koti- ja seurakoira


FCI:N LUOKITUS: Ryhmä 2 pinserit, snautserit, molossityppiset ja sveitsin paimenkoirat. Alaryhmä 1 pinserit ja snautserit. Käyttökoetulosta ei vaadita.


LYHYT HISTORIAOSUUS: Kääpiöpinsereitä oli runsaasti jo vuosisadan vaihteessa; vuoden 1925 rotukirjassa on jopa 130 rekisteröintiä. Useista värimuunnoksista jalostettiin koira, joka oli pinserin tavoin väriltään musta vaaleammin värimerkein tai yksivärinen punaisesta ruskehtavaan.


YLEISVAIKUTELMA: Kääpiöpinseri on pinserin pienoiskuva ilman kääpiömäisiä piirteitä. Sen tyylikäs, neliömäinen rakenne on lyhyen ja sileän karvanpeitteen ansiosta hyvin nähtävissä.


TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Rungon pituuden ja korkeuden suhteen tulee antaa rakenteesta mahdollisimman neliömäinen vaikutelma. Pään koko pituus (kirsun kärjestä niskakyhmyyn) on puolet selän pituudesta (säästä hännäntyveen).


KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE: Eloisuus, temperamentikkuus, itsevarmuus ja luonteen tasaisuus tekevät kääpiöpinseristä miellyttävän koti- ja seurakoiran.


PÄÄ

KALLO-OSA

KALLO: Voimakas ja pitkänomainen; niskakyhmy ei ole korostunut. Kallo on tasainen, poimuton ja kuonon ylälinjan kanssa yhdensuuntainen.

OTSAPENGER: Loiva, mutta kuitenkin selvästi erottuva.


KUONO-OSA

KIRSU: Täyteläinen ja musta.

KUONO-OSA: Tylppäkärkisen kiilan muotoinen; kuononselkä on suora.

HUULET: Mustat, tiiviit ja kiinteästi leukojen myötäiset. Suupielet ovat tiiviit.

LEUAT / HAMPAAT / PURENTA: Ylä- ja alaleuka ovat vahvat. Täydellinen, voimakkaasti kehittynyt ja tiiviisti sulkeutuva leikkaava purenta (hammaskaavion mukaisesti 42 hammasta); hampaat ovat puhtaanvalkoiset. Poskilihakset ovat voimakkaat, mutta poskipäät eivät saa olla liian kehittyneet.

SILMÄT: Tummat ja soikeat. Silmäluomet ovat tiiviit ja mustapigmenttiset.

KORVAT: Pystyt korvat; tai taittokorvat, jotka ovat ylös kiinnittyneet, V:n muotoiset; korvan sisäreuna on poskenmyötäinen. Korvat ovat taittuneet eteenpäin ohimonmyötäisesti ja yhdensuuntaisesti, taitekohta ei ole kallolinjaa korkeammalla.


KAULA: Jalosti kaareutuva, ei liian lyhyt. Sulavasti säkään liittyvä ja kuiva. Ei leuanaluspusseja, eikä löysää kaulanahkaa. Nahka on tiivis ja poimuton.


RUNKO

YLÄLINJA: Säästä lähtien loisasti taaksepäin laskeva.

SÄKÄ: Ylälinjan korkein kohta.

SELKÄ: Vahva, lyhyt ja kiinteä.

LANNE: Vahva. Etäisyys viimeisestä kylkiluusta lantioon on lyhyt, minkä ansiosta koira vaikuttaa tiiviiltä.

LANTIO: Hieman pyöristynyt ja liittyy sulavasti hännän kiinnityskohtaan.

RINTAKEHÄ: Kohtalaisen leveä ja poikkileikkaukseltaan soikea, kyynärpäihin ulottuva. Eturinta on rintalastan kärjen ansiosta selvästi erottuva.

ALALINJA JA VATSA: Vatsaviiva ei ole liioitellun ylösvetäytynyt, vaan muodostaa rintakehän alaosasta lähtien kauniisti kaareutuvan linjan.


HÄNTÄ: Luonnollinen: tavoitteena on sapelin- tai sirpinmuotoinen häntä.


RAAJAT

ETURAAJAT: Eturaajat ovat edestä katsottuna vahvat ja suorat, eivät liian lähellä toisiaan. Sivusta katsottuna kyynärvarsi on suora.

LAVAT: Tiiviisti rintakehän myötäiset, lihaksikkaat ja okahaarakkeiden yläpuolelle ulottuvat. Mahdollisimman viistot, hyvin kulmautuneet ja taakse sijoittuneet, kulmaus vaakatasoon nähden noin 50°.

OLKAVARRET: Tiiviisti rungonmyötäiset, vahvat ja lihaksikkaat; lavan ja olkavarren välinen kulmaus on
noin 95 - 100°.

KYYNÄRPÄÄT: Tiiviisti rungonmyötäiset, eivät ulos- eivätkä sisäänpäin kääntyneet.

KYYNÄRVARRET: Vahvat ja lihaksikkaat, edestä ja sivulta katsottuna täysin suorat.

RANTEET: Vahvat ja vakaat.

VÄLIKÄMMENET: Vahvat ja joustavat, edestä katsottuna pystysuorat, sivulta katsottuna maahan nähden hieman viistot.

ETUKÄPÄLÄT: Lyhyet ja pyöreät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet (ns. kissankäpälät); päkiät ovat kestävät, kynnet lyhyet, mustat ja vahvat.


TAKARAAJAT: Takaraajat ovat sivulta katsottuna asennoltaan maatapeittävät ja rungon takana, takaa katsottuna yhdensuuntaiset, eivät liian lähellä toisiaan.

REIDET: Kohtuullisen pitkät, leveät ja voimakaslihaksiset.

POLVET: Eivät sisään- eivätkä ulospäin kääntyneet.

SÄÄRET: Pitkät, vahvat ja jänteikkäät, liittyvät vahvoihin kintereisiin.

KINTEREET: Hyvin kulmautuneet, vahvat ja kiinteät, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.

VÄLIJALAT: Maahan nähden pystysuorat.

TAKAKÄPÄLÄT: Hieman etukäpäliä pitemmät. Varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja kaareutuneet, kynnet lyhyet ja mustat.


LIIKKEET: Kääpiöpinseri on ravaaja. Selkä pysyy liikkeessä kiinteänä ja suhteellisen vakaana. Liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat; hyvä askelpituus. Raville on tyypillistä maatavoittava, sulava ja sujuva liike, jossa on vahva takaraajojen työntö ja vapaa etuaskel.


NAHKA: Kauttaaltaan tiivis.


KARVAPEITE

KARVA: Lyhyttä ja tiheää, sileää pinnanmyötäistä, kiiltävää, ilman karvattomia kohtia.

VÄRI:
- yksivärinen: saksanhirvenpunainen; punaruskeasta tummaan punaruskeaan.

- musta ruskein merkein: pikimusta punaisin tai ruskein värimerkein. Ihanteelliset merkit ovat mahdollisimman tummat, syvät ja selvärajaiset. Värimerkit sijaitsevat silmien yläpuolella, kurkun alapuolella, välikämmenissä, käpälissä, takaraajojen sisäsivulla ja peräpeilissä. Eturinnassa on kaksi symmetristä ja toisistaan selvästi erillään olevaa kolmiota.

KOKO JA PAINO

SÄKÄKORKEUS: Urokset ja nartut 25 - 30 cm.

PAINO: Urokset ja nartut noin 4 - 6 kg.


VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen. Erityisesti:
- raskas tai kevyt rakenne, matala- tai korkearaajaisuus
- raskas tai pyöreä kallo
- otsarypyt
- lyhyt, suippo tai kapea kuono
- tasapurenta
- vaaleat, liian pienet tai liian suuret silmät
- alas kiinnittyneet tai erittäin pitkät, asennoltaan epäsymmetriset korvat
- löysä kaulanahka
- liian pitkä, pehmeä tai köyry selkä
- luisu lantio
- pitkät käpälät
- peitsaaminen
- korkeat liikkeet
- ohut karvapeite
- sekakarvan (päistäkarvan) esiintyminen, selkäjuova, tumma mantteli ja haalistunut tai vaalentunut karvapeite
- säkäkorkeuden ylitys tai alitus 1 cm:iin asti.


VAKAVAT VIRHEET:
- puutteellinen sukupuolileima (esim. urosmainen narttu)
- ilmava yleisvaikutelma
- omenanmuotoinen pää
- erisuuntaiset pään linjat
- ulkokierteiset kyynärpäät
- asennoltaan rungon alla olevat, niukasti kulmautuneet tai länkisääriset takaraajat
- pihtikintut
- yli 1 cm:n tai alle 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta.


HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
- arkuus, aggressiivisuus, vihaisuus, liika epäluuloisuus tai hermostuneisuus
- kaikenlaiset epämuodostumat
- puutteellinen rotutyyppi
- purentavirheet kuten ala-, ylä- ja ristipurenta
- karkeat virheet yksittäisissä kohdissa, kuten rakennevirheet, karva- ja värivirheet
- yli 2 cm:n poikkeamat annetusta säkäkorkeudesta
Selvästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.



Saksassa alettiin jalostaa pinsereitä ja snautsereita nykyiseen muotoonsa 1870-luvun lopulla. Tällöin syntyi pinserien pentueissa kääpiökokoisia yksilöitä, joita kuitenkin pidettiin liian pieninä tehokkaiksi rottakoiriksi ja siksi ne yleensä lopetettiin. Eloon jätetyt yksilöt osoittautuivat kuitenkin terveiksi ja lisääntymiskelpoisiksi ja vähitellen huomattiin, että ne olivat paitsi erittäin elinvoimaisia myös vilkkaita ja hauskoja seurakoiria. Alunperin rodussa on ollut useita värimuunnoksia, mutta niistä on ajan kuluessa kehitetty nykyinen saksanhirvenpunaisesta punaruskeaan ja tummanpunaruskeaan oleva yksivärinen sekä musta ruskein värimerkein oleva koira. Yksityiskohtainen rotumääritelmä julkaistiin Saksassa vuonna 1906 ja nykyään rotu onkin suosittu ympäri maailmaa.


Suomeen rotu on tullut jo 1920-luvulla, mutta varsinainen kasvatus on alkanut vasta 1950-luvulla. Kääpiöpinsereitä rekisteröidään vuosittain noin 500. Vuonna 2006 tehtiin rekisteröintiennätys 656 kääpiöpinseriä. Rotu on nykyään lähinnä seurakoira, mutta aktiivisuutensa vuoksi kiinnostus toko- ja etenkin agilityharrastusta kohtaan on lisääntynyt rodun harrastajien parissa. Oma rotukerho kääpiöpinsereille, Suomen Kääpiöpinserit ry, on perustettu vuonna 1997.

Olemus ja luonne
Kääpiöpinseri on eloisa, valpas, temperamenttinen ja itsevarma, ei arka, hermostunut, flegmaattinen tai aggressiivinen. Se on perinteisesti seurakoira, mutta aktiivisena koirana siitä saa helposti myös monipuolisen harrastuskoiran, vilkkaus ei kuitenkaan tee siitä kaikkein helpointa koulutettavaa. Pienestä koostaan huolimatta kääpiöpinseri ei ole mikään sylikoira, vaan on mieluumminkin aktiivinen ja reipas lähes väsymätön aktiivisen ihmisen toimelias seuralainen. Kääpiöpinseri ei myöskään kaihda isojakaan koiria kavereinaan, kunhan se saa pienestä pitäen tavata myös kookkaampia lajitovereitaan.

Kääpiöpinserillä löytyy myös luonnetta puolustaa itseään, isäntäänsä ja reviiriään ja tarkkaavaisuutensa puolesta se sopii "vahtikoiraksikin". Kääpiöpinseri on pienennös (25-30cm) pinseristä ilman kääpiömäistä olemusta. Kääpiöpinseri on rakenteeltaan elegantti ja neliömäinen. Pitkänomaisessa voimakkaassa päässä on suhteellisen korkealle kiinnittyneet joko luonnonpystyt tai lupat korvat. Niskakyhmy ja niskakaari ovat selvät, kaula jalo ja riittävän pitkä, eturinta on hyvin kehittynyt, rintakehä kohtuullisen leveä, poikkileikkaukseltaan soikea ja oikein kaartuneena kyynärpäihin ulottuva. Selkä on lyhyt, kevyesti laskeutuva, säkäosa voimakas, lanne lyhyt ja lantio kevyesti pyöristyvä. Syvä rintakehä ja lyhyt lanne antavat vaikutelman tiiviistä koirasta. Kääpiöpinseri on ravaaja ja sen liikkeet ovat tasapainoiset, varmat, voimakkaat ja vapaat hyvällä askelpituudella.

Terveys
Kääpiöpinseri on edelleen keskimääräistä terveempi ja pitkäikäinen rotu. Vuodesta 1990 lähtien on tutkittu silmiä ja tehty polvitarkastuksia. Silmien osalta on löydetty joitakin perinnöllisiksi todettuja sairauksia (mm. kaihia) ja polvitarkastuksissa on ilmennyt joillakin yksilöillä patellaluksaatiota (polvilumpion sijoiltaanmenoa). Kääpiöpinsereissä on todettu jonkin verran myös epilepsiaa.

Kääpiöpinserit ovat mukana Helsingin Yliopiston koirien geenitutkimuksessa jota vetää professori Hannes Lohi. Lisätietoja: www.koirangeenit.fi

Teksti: Satu Tupeli-Kokkonen / Suomen Kääpiöpinserit ry