Mejä
Mejä eli metsästyskoirien jäljestämiskoe
Alun perin metsästyskoirien jäljestämiskoe on tehty nimenomaan metsästyskoiraroduille. Kokeen tarkoituksena on selvittää koiran kykyä seurata mahdollisesti haavoittuneen riistäeläimen verijälkeä.
Kokeessa pyritään jäljittelemään tositilannetta kahdessa luokassa (avoinluokka (AVO) ja voittajaluokka (VOI) ).
Mejäkokeessa metsään vedetään verijälki naudan- tai hirvieläimen verellä, tätä jälkeä koiran tulisi itsenäisesti seurata. Jäljet tehdään metsään lumettomalle maalle ja pyritään sijoittamaan riistarikkaaaseen maastoon koetta edeltävänä päivänä. Ennen jälkien tekoa jäljet tulee suunnistaa kartan avulla. Jäljen veretys tehdään noin kahden metrin mittaisen narun päässä olevan vereen kostutetulla sienellä, jota vedetään perässä. Sieni kulkee epätasaisesti maastossa, jonka avulla saadaan aikaan todenmukainen kuva oikeasta verijäljestä. Jäljen päässä on kaato, jona käytetään kuivattua, tuoreena tai tuoreena pakastettua ja koepäiväksi sulatettua hirvieläimen sorkkaa. Koejälki on piilomerkitty maastoon niin ettei koiran ohjaaja tiedä jäljen sijaintia. Koeaamuna arvotaan jokaiselle koiralle oma jälki. Jäljellä on tuomarin apuna maastossa henkilö, joka on suunnistanut, merkinnyt ja verettänyt jäljen. Tätä henkilöä kutsutaan oppaaksi ja hänen tehtävänä on kertoa tuomarille jäljen sijainti. Tuomari arvioi ja seuraa koiran työskentelyä koko jäljestyksen ajan.
Jäljestyksessä koira on kytketty kuuden metrin pituiseen jäljestysnaruun ja ohjaaja seuraa narun päässä. Ohjaaja ei saa puuttua jäljestävän koiran suoritukseen. Ennen kun koiran kanssa voidaan kokeessa mennä metsään suoritetaan laukauksensietotesti, joka koiran on läpäistävä. Koiralla on 45 minuuttia aikaa jäljestää itsenäisesti jälki alusta loppuun ja selvittää jäljellä olevat ”tehtävät” luokasta riippuen ja tämän lisäksi olla kiinnostunut kaadosta. Jos koira harhautuu jäljeltä niin että ei itse löydä takaisin jäljelle ja tuomari palauttaa koirakon jäljelle seuraa siitä palkintosijan pudotus, tätä kutsutaan hukaksi. Jos jäljellä tulee hukkia kolme, koe keskeytetään ja koiraa ei voida enää palkita.
Lähde: Kennelliitto
Lisätietoa Kennelliiton sivuilta:
Mejä tutuksi
ESITTELYSSÄ: Vuoden 2022 mejäkääpiöpinseri
Senicitas Hussar Ballad ”Timppa”
Omistaja ja ohjaaja: Henna Uotila
Pääsin tutustumaan lajiin ystäväni avustuksella muutama vuosi sitten. Itse olen aina pitänyt metsässä kulkemisesta ja koira on kova käyttämään nenäänsä ja seuramaan erilaisia jälkiä, joten näiden yhdistelmänä ajattelin että laji voisi sopia meille. Ja niin se on sopinutkin. Aluksi päätimme kaverin kanssa tehdä lyhyen jäljen Timpalle ja katsoa mitä koira tykkää jäljestä ja mitä lähtee jäljellä tekemään. Timppa meni innoissaan haistelemaan alkumakausta, josta jälki lähtee liikkeelle ja siitä se sitten lähti etenemään rauhallista vauhtia pitkin verijälkeä. Ja jäljen lopussa oli niin kiinnostunut kaadosta, että olisi halunnut sen itselleen. Ajan saatossa Timppa on saanut vauhtia lisää ja menee jäljillä niin kovaa vauhtia, että sitä pitää jäljestysnarun päässä jarrutella.
Ensimmäiseen kokeeseen menimme kun olimme muutamia kertoja jäljestystä harjoitelleet. Itse kokeessa ohjaajaa taisi eniten jännittää ja niin taitaa edelleenkin jännittää. Koira menee jäljelle tekemään sen minkä parhaiten osaa eli käyttämään nenäänsä. Ohjaajan tulee vain pysyä perässä tai oikeastaan pitää vauhti sopivana, että perässä tulevat tuomari ja jäljen opas pysyvät perässä. Aina ei olla Timpan kanssa pysytty oikealla verijäljellä vaan vauhdissa ehtii koira hyvin löytää riistariikkaasta maastosta esimerkiksi peuran jäljen jota lähtee verijäljen sijasta seuraamaan. Tämän seurauksena ollaan saatu useita hukkia ja myös koe on keskeytetty kolmen hukan seurauksena. Kolmen hukan jälkeen ollaan toki sitten menty jälki loppuun, mutta niiltä jäljiltä ei olla tulosta saatu.
Ohjaajana itseä joka kokeessa aina jännittää itseopastamani jälki, jonka olen aluksi suunnistanut ja sen jälkeen merkinnyt ja verettänyt. Ja koepäivänä tietenkin opastanut jäljen. Siinä olen oppinut paljon suunnistamisesta, kartan lukemisesta ja joka kertaa oppinut uutta seuraamalla jälkikoiran työskentelyä jäljellä. On kokeessa tullut myös hetkellisesti hukattua itsetekemä jälki kun meneekin puun toiselta puolelta kuin olisi pitänyt. Mutta nekin ovat vain opettaneet minua omalla tavalla varmemmaksi jäljentekijäksi.
Timppa on näiden jo kuuden vuoden aikana kun mejäkokeissa ollaan käyty, kyllä tullut paljon itsevarmemmaksi kuin mitä oli ihan ensimmäisessä kokeessa. Into jäljelle on kova ja Timppaa pitää jarruttaa niin jäljellä kun ennen jäljelle menoa. Ja kun jäljeltä ollaan kaadon löytymisen jälkeen poistumassa ja kävellään pois metsästä haluaa Timppa vain takaisin jäljelle. Vuosiin on osunut niitä tuloksettomia kokeita, mutta myös niitä tuloksia ollaan saatu. Itse olen joka kerta aina ollut tyytyväinen ja iloinen kun näen kuinka innoissaan Timppa on tästä lajista, kun pääsee käyttämään nenäänsä. Ja joka kerta olen oppinut myös omasta koirasta uutta. Jäljelle päästessään ei Timppaa haittaa vaikka sataa kaatamalla tai on risuja joita ylittää, mutta välillä löytyy kyllä haasteita jotka ovat koiralle liikaa. Tällaisia ovat olleet isot vesilammikot, sillä Timppa ei tykkää uimisesta tai vedessä kahlaamisesta.
Vuonna 2023 yritämme Timpan kanssa päästä kokeilemaan mejäkokeiden voittajaluokkaa, sillä viime vuonna saimme toisen ykköstuloksen avoimesta luokasta ja täten nousimme korkeimpaan luokkaan. Voittajaluokassa sekä koira että ohjaaja pääsevät uusien tehtävien äärelle. Saa nähdä mitä saadaan aikaan.
Henna Uotila, 01/2023